Ajattelen, siis olen?

Heippa!

Taas täällä. Ei ole irronnut sen suurempia aivotuksia pitkään aikaan, enkä väkisin ole halunnut yrittää pusertaa irti mitään, mutta nyt on taas sanottavaa. Ilman sen pidempiä jaaritteluita suoraan asiaan…

Olen huomannut itsessäni piirteen, joka aina silloin tällöin tuntuu ajavan minua itseäni hulluuteen. Ongelmakohta on omat ajatukset yhdistettynä ”ylimääräiseen” aikaan. Ylimääräisellä ajalla tarkoitan niitä hetkiä, kun tulee sellainen tilanne, että ehtii syventyä liikaa omien ajatusten pariin. En missään nimessä sano, että se olisi täysin huono asia; omien ajatusten selviminen on toisinaan ja hyvin useissa tilanteissa välttämätön prosessi. Toisaalta se voi olla myös pahasta, ainakin siinä kohtaa, kun ajattelu käy liialliseksi ja omilla ajatuksilla alkaa turhan mässäilyn ja vetvomisen. Syyllistyn tähän itse toisinaan todella pahasti ja hyvinkin stressaavassa mittakaavassa, mutta olen koittanut päästä siitä eroon,pelkästään itseni ja hyvinvointini kannalta.

No eihän kaikesta pääse irti mitenkään, sehän on selvää. Vaikka kuinka yrittää päästä eroon jostakin asiasta omassa mielessään, oli kyseessä sitten pieni tai isompi asia, niin tavalla tai toisella se on aina jotenkin mukana matkassa. Ehkä hieman tyhmää sanoa, mutta toisinaan toivon, että pystyisin olla ajattelematta mitään. Kaikessa yksinkertaisuudessaan vain unohtaa kaiken hetkeksi, ikään kuin laittaa kaiken paussille ja olla vain siinä hetkessä, mikä on käsillä juuri silloin, ja sitten, kun taas tuntuu siltä, niin palata asian pariin. Kyllähän se periaatteessa onnistuu, mutta ei kuitenkaan kokonaisvaltaisesti.

Tällaisia mietteitä tänään, huomenna taas uusi päivä.
Kiitos, jos jaksoit lukea! 🙂

Aika,minne menit?

Moi!

Aika vaan on taas menny. En vaan yksinkertasesti oo ehtiny kirjottaan tänne, vaikka monen monta kertaa on ollu sellanen tunne, että nyt olis ihan loistava hetki kertoo miten menee ja minkälaisia ajatuksia tällä hetkellä on meneillään pääkopassa.
Mutta kerran kun tänne oon taas eksyny,niin taitaa olla pieni life update kohillaan.

Niin kun sanoin, aika vaan on menny. Suurin syy siihen on ollu työt. Alotin toukokuun puolenvälin paikkeilla työt, ja siellä nyt oon sit ollu siitä saakka.  Sen piti olla vaan vähän lyhyempi juttu, mutta sitten olikin tarvetta viel työntekijälle ja ainakin vuoden loppuun asti oon nyt sitten siellä 🙂
Päivät on ollu aika pitkiä ja sit iltasin ei vaan oo oikein mitään ihmeempiä jaksanu, vaikka motivaatioo olis ollu riittävästi. Oon tykänny ihan hirveesti mun työstä ja oon tosi kiitollinen siitä, että mulla ylipäätään on töitä, varsinkin kun en sillon keväällä hakenu heti mihinkään kouluun, koska en vaan yksinkertasesti tienny, mitä mä haluan tehdä ja opiskella.
Ja tosiaan kaiken välissä tuolla jossain valmistuin ylioppilaaks,sain valkolakin ja  oon onnellinen ja helpottunu siitä 🙂

Tää oli vähän sekava postaus ehkä, mutta siinä oli pääasiassa ne jutut mitä halusin sanoo 🙂
Uutta ja ihmeellistä on tiedossa ja se on jo työn alla hyvää vauhtia,pientä fiksausta ja parantelua vaativia toimenpiteitä pitää tehä, mutta hyvää kannattaa odottaa 🙂
Kirjotan tänne mahdollisimman pian, luultavasti varmaan jo viikonlopun aikana, koska oon jotenkin super fiiliksissä taas tästä 🙂
Siihen asti se ois moi moi! 🙂

#SOS Mitä sitten, kun koulu loppuu? :o

Hellouu 🙂

Kuten otsikko kertoo, tänään olis tarkotus vähän jutskata jatko-opiskelusta.  En oo maailman paras esimerkki loistavasta suunnitelmasta tuulevaisuudelle, mutta koitan yleisesti kertoo mitä kaikkee voi tehä ja mitä jos ei pääsekään heti opiskeleen ja sit aattelin kertoo myös vähän mun omasta tilanteesta ja sillees, mut eiköhän mennä 🙂

Yleisiä ajatuksia
Mulla alkaa olla lukio-opinnot pikkuhiljaa paketissa ja kohta, oikeestaan ihan justiinsa, pitäis tietää, että mihin haluaa hakee.. Jotenkin tosi hurjaa ajatella, että se noin 3 vuotta siitä, kun alotti sen koulun, on kohta jo menny.. Mihin tää aika oikeestaan menee? 😮
Joka tapauksessa, kohta (maaliskuussa) alkaa yhteishaku ja pitäs tietää, että mihin tää immeinen suuntaa seuraavaks.. Ei oo helppoo, voin sanoo. Niin paljon erilaisia paikkoja, niin paljon erilaisia vaihtoehtoja, ihan liiaks asti..
Oon miettiny erilaisia vaihtoehtoja, ja se on ollu silleen vähän vaikeeta, kun on juttuja mistä on selkeesti kiinnostunu, mutta ei oo kuitenkaan ihan varma asioista, mutta sitten se pitäis sovittaa johonkin tutkintoon tai itelle ja omiin toiveisiin sopivaan kouluun..  Toisaalta on useempia asioita, mitä  haluais ehkä tehä, mutta se, että mitä haluais kaikista eniten ja että voisko niitä jotenkin ”miksata” ja yhdistellä niihin muihin kiinnostuksiin, niin että sais sellasen ”dream jobin” aikaseks 🙂 Toisaalta meillä täällä Suomessa on hyvä ja ihan super hieno asia se, että vaikka sä olisit jo aikuinen ja joku työ/ammatti ei sittenkään oo se, mitä sä haluut tehä, niin sulla on tosi paljon mahdollisuuksia hankkiutua opiskeleen aikuisopiskelijana ja kouluttautua uudestaan 🙂

Hakuaika lähestyy,apua!
Siitä hakemisesta, niin mua silleen vähän jännittää, että pääseekö heti opiskeleen vai ei. Toisaalta oon asennoitunu niin, että joo kyllä mä haen heti nyt keväällä, mutta se, että jos en saakaan nyt heti ekalla hakukerralla sitä paikkaa, niin ei mun maailma siihen kaadu 🙂 Aina sanotaan, ettei mihinkään yleistäviin tuloksiin ja tutkimuksiin kannata sillä tavalla laittaa painoarvoo liiaks, mutta se on totta, että vaan noin kolmasosa ensimmäisen kerran hakijoista pääsee heti opiskeleen. Toisin sanoen, se voi olla hyvinkin mahdollista, että se välivuosi tulee väkisin eteen, vaikkei sitä ensisijasena vaihtoehtona olis ees aatellu. Tottakai aina kannattaa hakee ja yrittää päästä heti opiskeleen (ellei tosiaan oo tietosesti suunnitellu haluavansa pitää välivuoden) ja sekin on ihan totta, että aina joku prosentti pääsee sisälle sinne opiskelupaikkaan. Esim. vaikka psykologian opiskelu yliopistossa; sinne on ihan hullun paljon hakijoita, kun se on niin suosittua, mutta kyllä sinne aina jotkut pääsee sisälle, ja se joku voit olla just sä itte, jos hyvin käy 🙂 Pitää vaan jaksaa tosissaan yrittää 🙂 Ja jos se nyt ei onnistu heti ekalla kertaa, niin ei saa silti lannistua, jos oikeesti haluu johonkin tiettyyn paikkaan sisälle tosi kovasti, niin sit vaan ei muuta kun uutta hakua kehiin vähän myöhemmin 🙂

Ajatuksia omasta jatko-opiskelusuunnitelmasta
Mitäs mä aattelin ite? No, niinkun sanoin, niin kyll mä haen varmaan nyt heti, jos kävis niin hyvä tuuri, että pääsis heti opiskeleen ja säilyis se tietynlainen rytmi elämässä ja olis sellasta samanlaista, tai ainakin samantapasta, arkee, kun nytten on. Se on jotenkin tosi ”pelottavaa” ajatella, että ”noniin, nyt sitten turvallinen ja tutun olonen opiskeluaika on ohi” ja sellasta samanlaista jatkumoo ei  tuukaan enää, kun esim. ala-asteelta vaihto yläasteeseen ja yläasteelta lukioon, vaikka onhan noidenkin ”sidosvaihtojen” välillä suuria eroavaisuuksia ja aina on tullu suurta muutosta aiempaan opiskelupaikkaan-, -ympäristöön ja -yhteisöön liittyen. Vaikka samoja kavereita on kyllä säilyny matkassa mukana, mutta silti. Ei sitä parasta kaveria kuitenkaann kaikkialle voi ottaa mukaan ja jossain vaiheessa on pakko erkaantua, ellei nyt ihan varmana oo haluamassa tismalleen samaan paikkaan opiskeleen tai jotain sellasta.
Ja no, sit jos ei onnista opintopaikan suhteen, ja varmaan jo nyttenkin kun koulu ”loppuu” ennen kevään kirjotuksia, niin sit haen ja meen töihin. En jotenkin osais jäädä ”tyhjän päälle” ja sillain ettei olis mitään sellasta arkipäivää, kun on tottunu siihen, että päivässä on se tietynlainen rytmi 🙂 Toisaalta hetken ottaisin kyllä sellasta omaa aikaa ja vetäisin vähän henkee, että ”huh, nyt se rupeema on takana” ja sit suuntais kohti jonkunlaista työtä ja sit seuraavalla hakukerralla, syksyllä tai sitten seuraavana keväänä tästä keväästä kun on hakenu, niin sit hakis uudestaan 🙂 Mutta sen näkee sitten, että miten tulee käymään ja pääseekö opiskeleen vai ei 🙂

Mutta tällasia ajatuksia mulla tällä kertaa, toivottavasti en kyllästyttäny super pitkällä postauksella, mutta halusin vähän avautua ja kertoilla aiheesta, ihan silläkin, että oma kohtasta kokemusta tässä parhaillaan käydään läpi 🙂
Oikein hyvää alkavaa viikkoo kaikille, ja hei JOULUUN ON 6 PÄIVÄÄ! 🙂
Tsau!

– A

 

 

Joulu tulee! O_o

MOIKKA! 🙂

Ihan super kauan aikaa siitä, kun on viimeks kirjottanu ja mun piti kirjottaa monet kerrat ja heittää kuviakin mukaan vähä siitä, missä meitsi on tässä loppuvuoden aikana käyny, mutta noh, ei jotenkin ollu ihan hirveesti ”ylimäärästä aikaa” ja tää syksy on kyllä menny ihan hurjan nopeesti ja aika menee kyllä ihan jäätävää vauhtii, huhhuh… Mutta joo, voisin vähä kertoilla mitä mun syksyyn on kuulunu 🙂

No lähetää vaikka ihan perusjutusta; syksyllä oli parit yo-kirjotukset ja ne meni oikeestaan tosi kivasti 🙂 Kirjotin psykologian ja ruotsin ja meni molemmat kyllä sillain, että olin tyytyväinen molempiin, erityisesti ruotsin tulos oli oikeestaan positiivinen yllätys, joten jäi hyvä maku niistä kummastakin aineesta 🙂
No sitten, jutska mitä oikeestaan jännitin ihan hirveesti, vaikka samalla odotinkin, niin olin pikkusen reilu viikon Ranskassa 🙂 Se oli vähän kun sellanen vaihto-oppilas tyyppinen keissi, vaikka se olikin vaan sen 8 päivää kestävä juttu, kun se oli kouluprojekti, mutta oli kyllä ihan mahtava reissu! 🙂
En ite ees osaa ranskan kieltä ja sen puolesta vähän jännitti ja kun tiesin, että sen mun host-perheen vanhemmat ei puhu ollenkaan englantia niin se alustavasti ja etukäteen vähän jänskätti, mutta sit se host-isä osaskin edes ihan vähän niin siitäkin oli kyllä apua aina, kun se mun vaihtari ei ollu paikalla 🙂
Ja siihen liittyen, että jos joku miettii, että uskaltaako lähtee johonkin reissuun, niin uskaltakaa ihmeessä! Mä sitä itekin mietin, että mitä ihmettä mulle tapahtu tai on tapahtunu, kun mulla olis ollu vaihtoehtona lähtee turvallisesti luokkakavereiden kanssa yhteiselle lukion 2. luokkalaisten opintomatkalle, mutta sitten loppujenlopuks päätin repästä ja lähtee sinne Ranskaan ”ihan itekseni”. Mutta uskaltakaa lähtee ja matkustaa, jos teille tulee siihen vaan mahdollisuus 🙂

Ja vielä olis muutama koulupäivä tän vuoden puolella jäljellä ja sitten alkais kauan odotettu joululoma, vaikkakin väkisin joutuu ja pitääkin valmistautua kevään kirjotuksiin jo pikkuhiljaa 🙂 Ens kerralla voisin kertoo vähän jatko-opiskelusta ja sen erilaisista jutskuista ja siihen liittyvistä asioista 🙂 Mutta nyt, oikein hyvää viikonloppua kaikille ja rentoutukaa, jos vaan voitte! 🙂 Loppuun voisin heittää vähän kuvamateriaalia Ranskan reissusta! 🙂
Heippa 🙂

– A

 

Maanantai voi olla hyvä päivä :)

Moikka!
Ja oikein hyvää alkanutta viikkoa kaikille! 🙂
Kuten otsikko kertoo, aion jutskailla teille vähän mun kuluneesta maanantaista, joten eiköhän mennä!
Tänään on siis ollu yllättävän hyvä maanantai-päivä ja lähestulkoon suuresti ihmettelen, että miksi näin, mutta onneks välillä näinkin! Yleensä en tosiaan oo mikään maanantai-ihminen ja viikon alotus on sellasta tervan juontia, että tiistaita odottaa enemmän kun mielellään. Tällä kertaa ei kuitenkaan ihan niin oo tää päivä menny vaan tänään on ollu sellanen inspiraatiopäivä. Ihan sellanen tunne, että ”tänään on sellanen päivä, että haluun alottaa tai keksiä jotain ihan uutta ja erilaista”. Tähän mennessä en vaan oo vielä keksiny sitä ”uutta juttua”, mutta jos keksin jotain tosi hienoo ja kivaa mun mielestä, niin kerron siitä seuravassa postauksessa! 🙂

Mutta joo, ylipäätään vähän siitä, mitä mulle kuuluu, niin ihan hyvää 🙂 kirjotukset jänskättää vähäsen, mutta kerran (jos toisenkin) se kirpasee. Ei mitään muuta ihmeellistä just oo meneillään, mutta kesällä tapahtu sitten sitäkin enemmän 🙂 Josta päästäänkin kivasti aasinsiltana siihen, että kirjottelen tässä ihan lähipäivinä mun kesälomasta ja kesän tapahtumista tänne näin ja myös kuvia on sieltä hieman luvassa! 🙂

Näihin kuviin ja tunnelmiin täältä tänään, lähipäivinä tiedossa lisää! 🙂
Heippaa! 🙂

 

Ärsyttävä keskiviikko?

Hellou!
Kaikki lähti siitä, että puoli vitsillä tein jonkun persoonallisuustestin netistä, sillä muistan, että joskus psykan tunnilla on tullut opettajan ohjeistamana tullut tehtyä sellanen. No, päätin tehdä sellaisen. Ei siinä testissä sinänsä mitään ihmeellistä ollut ja vertailun vuoksi kahlasin nettiä läpi ja tein aika monen erikin sivun persoonallisuustestin, ihan vaan ajan kuluks ja huvin vuoksi.

Kun olin tehnyt ns. ”yhteenvedon” kaikista testeistä ja tarkastellut tuloksia yms ja tullut siihen tulokseen, että tulokset olivat pelottavan paikkaansa pitäviä, löysin jonkun sivun mitä kautta pääsi tekeen jotain ammatinvalintatestejä. Noh, olihan niitäkin pakko koittaa ja oikeestaan ehkä ihan hyväkin.. Muutaman testin kerkesin tekeen, kunnes tuli sellanen tunne, että ei hemmetti sentään, nyt riittää..

Siitä tuli melkeinpä ärsyttävä olo ja eniten ehkä turhautunut.. Ainakin mulle, koska mulla ei oikeesti ole mitään hajua, että mikä mä haluan olla tai mikskä mä haluisin tulla…
Äidistä opoihin tenttaa, että mikä susta tulee isona. Mä en tiedä! Ja mitä lähempänä lukion loppuminen on, sitä enemmän tulee sellanen olo, että voi tsiisus, en mä oikeesti tiiä…

Kun suurin ärsytys oli laantunut, keräsin taas ajatuksia kasaan ja totesin, että ei tää elämä oo niin vakavaa. Minä ja moni muukin, ketkä tuskailee tulevaisuuden suunnitelmien kanssa, löytää varmasti oman ”punasen lankansa”. Jos mietin itse nyt, että missä kuvittelen itteni 10 vuoden päästä, niin voin sanoa, että päässä on vaan pelkkää tyhjää eikä ole mitään käsitystä siitä, mihin elämän polku vie ja kuljettaa. Täytyy vaan luottaa siihen, että oma juttu löytyy kyllä. Jos ei heti, niin erilaisten vaihtoehtojen jälkeen 🙂

Ei mulla tällä kertaa ollu oikeestaan muuta, halusin lähinnä vaan avautua aiheesta ja toivon, että ehkä joku teistäkin on paininu tai parhaillaan painii saman ongelman kanssa. Mutta juu, sellasia ajatuksia tänään! 🙂
Huomenna on taas päivä uus ja uudet kujeet, joten eiköhän valmistauduta myös pikku hiljaa perjantaihin ja piakkoin saapuvaan viikonloppuun!

Hyvää loppuviikkoa kaikille 🙂

Kohti kesää kovalla vauhdilla

Moikka!

Ei ole taas pitkään aikaan tullut runoiltua tänne yhtään mitään ja tänään oli sellanen fiilis, kun kerrankin on taas aikaa, että nyt pitää kirjottaa 🙂

Aivan hirmusen nopeesti on aika taas menny! Justhan vasta lumet suli ja sää alko lämmitä ja nyt koivuissa on jo lehdet ja sääkin on niin lämmin! Voi vitsit, kuinka oonkaan oottanu sitä, että kun aamulla kävelee bussipysäkille, että kuulee lintujen laulavan 🙂

Mutta joo, mun elämä on ollu niin kiireistä nyt viimisen kuukauden ajan, että ei meinaa ite ees mukana pysyä! Mutta siitä huolimatta hyvää kuuluu, vaikka onkin välillä ihan sekasin päivistä 🙂

Oikeestaan tois hyvä fiilis kokonaisuudessaan: vihdoinkin yo-tulokset tuli ja olin tosi tyytyväinen omaan suoritukseen, vaikka sanotaankin (mikä lie myytti), että 2. luokalla kirjotukset alottavat kirjottaa huonommin kun 3. luokalla, joten ylitin ainakin itteni! Lisäks mun aivan mahtavalla teatteriporukalla on para aikaa menossa kevätnäytökset ja se on meille iso asia, että saadaan tehä sitä juttua, koska se vaan on meille tärkeetä ja koko se scene, kenen kans on tehny joulukuusta asti ”töitä” nuorisoteatterissa ja ollu osana sitä kokonaisuutta, antaa hyvää voimaa ja paukkuja vielä viimisillekin viikoille kouluun, joten kiitos siitä! 🙂

Toivottavasti tekin saatte voimaa ja tukee joltain tai jostain teille tärkeestä jutusta! 🙂
Hyvää loppu kevättä kaikille ja kouluja käyvät; vielä hetki, sit se on siinä, ja sit ketä töissä on; kyllä se loma sieltä kans tulee! 🙂

~ annika

Ihan tavallinen sunnuntai

Hellurei!

Se olis sunnuntai 28. helmikuuta 🙂
Hyvillä mielin ja uutta puhtia täynnä on taas tähänkin sununtaihin herätty.
Talviset maisemat Etelä-Suomessa saa aikaan kauan odotetun talviloman tuntua.
Nyt voi rauhassa vähän mietiskellä ja nukkua seuraavan viikon pidempään, eikä tarvitse herätä niin aikaisin herätyskellon pirinään. En kuitenkaan ajatellut nukkua puolillepäivin, sillä siinä vaiheessa on jo päivä mennyt hukkaan.

Tällä kertaa en ole onnistunut hankkimaan itselleni röykkiöittäin ”must to do”- listaan asioita. Liian suunnitemallinen lomanvietto ei ole lomaa. Päivä kerrallaan ja katsotaan, mitä lomasta tulee. Turha miettiä liikaa tekemistä, joita pitäisi tehdä. Siitä aiheutuu vaan aivan turhaa stressiä, ja kuka sitä nyt lomalla kaipaa? 🙂
Vaikkakin ensimmäiset ylioppilaskirjoitukset jo kummittelee aivan lähiviikkoina, en aio ottaa liikaa stressiä siitäkään. Toki se jännittää, kun menee ensimmäistä kertaa hikoilemaan 6 tunniksi pulpetin ääreen, mutta eiköhän siitäkin selvitä, kaikki ajallaan.

Nyt, kun kerrankin on arkena vapaata, jää enemmän aikaa sellaisille asioille, joita ei välttämättä ehdi normaalisti arkena tehdä. Siispä aion viettää aikaa itseni kanssa ja tehdä asioita mistä tykkään, mutta joille ei ole tavallisesti aikaa, kuten valokuvaus, piirtäminen, spontaanit kävelylenkit ja yleinen ajavietto perheen kesken.
Toivottavasti Teillä on aikaa kaikkeen siihen, mistä tykkäätte ja mitä haluatte tehdä, vaikka Teillä ei nyt olisikaan lomaa. Kyllä arkenakin täytyy osata ottaa iisisti ja joskus täytyy osata myös hemmotella itseään. Mutta muistakaa viettää aikaa perheidenne kanssa ja laskea luurit pois käsistä, oikea maailma ei löydy sosiaalisesta mediasta ja erilaisista profiileista, vaan ympäriltä, välillä täytyy vain avata silmät ja katsoa ympärilleen 🙂

Mutta nyt toivotan kaikille oikein hyvää alkavaa viikkoa ja muistakaa nauttia, kevät sieltä kovaa vauhtia jo tulee.
Muistakaa olla ahkeria, mutta rajansa kaikella 🙂
Heissan 🙂

Page 7 of 366

Hellurei! 🙂

Vuosi 2016 on vierähtänyt käyntiin ja joulu on takana 🙂 Toivottavasti joulunpyhät ja uusivuosi sujuivat kaikilta hyvin ja ilman vastoinkäymisiä 🙂
Tammikuun ensimmäinen kokonainen viikko on parhaillaan menossa, vaikkakin loppupuolella, mutta tästä se lähtee. Uusivuosi ja uudet kujeet 🙂
Osa on saattanut tehdä uudenvuodenlupauksia, toiset ei. Ainakaan itse en ole asettanut sen suurempia tai huimempia tavoitteita, mutta yleisellä tasolla haluan panostaa ja yritän antaa itsestäni enemmän opiskelun parissa ja toisinaan antaa myös enemmän aikaa itselleni.

Mitä uudenvuodenlupauksiin tulee, niin ei kannata lyödä itselleen ”liian korkeita tavoitteita”. Mieluummin pienempiä rajapyykkejä jotakin isompaa tavoiteltavaa kohden, niin saavuttaessaan tavoitettaan huomaa matkan aikana kertyneet pienet onnistumiset ja välitavoitteet. Näin tajusin myös itse viime vuoden jäljiltä.
On turhauttavaa, jos et pääse tavoitteeseesi, sehän on ihan ymmärrettävää. Mutta pitää myös muistaa,  ettei ole liian ankara itseään kohtaan. Loppupeleissä se alkaa käydä oman hyvinvoinnin päälle. Tavoitteita ja unelmia saa ja pitääkin ehdottomasti olla, mutta liian ankara itsensä kouliminen ja vaatiminen itseltä ei ole hyväksi sekään.

Pitää muistaa omat rajat, mutta toisaalta niitä pitää myös rikkoa löytääkseen uutta. Jos tuntuu siltä, että haluat kokeilla jotain uutta, tee se 🙂 Höpönlöpsis, jos joku sanoo, että olet liian vanha 🙂 Koskaan ei ole liian vanha! Ehkä joskus on jopa tarpeellista irtautua vanhasta tutusta ja kokeilla jotain sellaista, josta olet uskaltanut aiemmin vain uneksia. Ehkä tämä vuosi on jonkin uuden aika, anna ainakin mahdollisuus sille, eihän sitä koskaan voi tietää 🙂
Tämän myötä haluan toivottaa kaikille oikein hyvää alkanutta vuotta ja loistavaa viikonjatkoa, hejjjjppa 🙂

 

 

Joulu tulee!

Moikkelis!(:

Se olisi joulukuu puolessavälissä. Ihan hirveän nopeasti aika meneekin, huhhuh.
Täytyy sanoa, että tämä Suomen sää ja ilmasto ei aivan sellaisia joulunalusaikoja ole tarjonnut kuin silloin, kun itse olin pienempi. Mutta joulufiilis ja -mieli alkaa aina siinä vaiheessa löytyä, kun tutut askareet ja siivoukset joulua varten käynnistyy. Eihän joulu ole kuin kerran vuodessa, joten eiköhän oteta kaikki ilo irti (:

Siitä tulikin mieleen, että joululahjat on varmasti joillakin jo hankittu ja toisilla ne vielä odottavat kaupan hyllyssä, mutta ei hätää, itsekin olen aivan vaiheessa 🙂
Minulle itselle lahjojen saaminen ei ole niin tärkeää, vaan mielestäni on niin ihana tunne antaa ihmisille lahjoja ja saada heidä aidosti iloisiksi ja onnellisiksi, vaikka kyseessä olisikin vain pieni juttu (:
On lahjojen saaminenkin mukavaa, mutta ei se joulun pääasia kuitenkaan ole. Uskon, että monelle perinteet ja kaikki ennen joulua tapahtuvat järjestelyt ovat tärkeä osa joulua. Samalla siinä tulee yhteenkuuluvuuden ja yhdessä tekemisen tunnetta, kun kaikki on yhdessä koolla. Joulu on kuitenkin yhdessä olon ja toisten ihmisten muistamisen juhla (:
Sekin tuo joulun tuntua, kun posti kantaa laatikkoon oikeita postikortteja, eikä pelkästään sosiaalisessa mediassa lähetettyjä viestejä hienoin hymiöin, mutta kukin tekee miten tuntuu parhaalta (:

Toivon kaikille hyvää joulunalusaikaa ja voimia viimeisiin työ- sekä koulupäiviin, enää ei paljoa ole jäljellä ja sitten saa vetää henkeä ja nauttia joulusta! (:

Heipsun!! 🙂

Loman tarpeessa…

Heipparallaa! (:

Niin se joulukuu vierähti taas käyntiin. Ai että, aika menee hirmu nopeasti!
Nyt, kun yksi koeviikko on jälleen takana ja uusi jakso odottaa uusine haasteineen, niin olen jälleen palannut tänne (:
Täytyy sanoa, että ei ole opiskelijan elämä helppoa, vaikka niin luulisi. Itse henkilökohtaisesti viimeisten päivien aikana ennen koeviikkoa, nukuin viimeisen kolmen yön aikana yhteensä 7 tuntia, mutta luojan kiitos koeviikkoa edelsi vielä viikonloppu niin sai vähän voimia kerättyä kasaan…

Koska uusi jakso on alkamassa, olen luvannut itselleni tehdä parannuksen ja eräänlaisen ryhtiliikkeen. Yleinen reippaus ja motivaatio ovat vähän lopahtaneet ja huomaa kyllä, että on loman tarpeessa, mutta vielä on muutama viikko jäljellä ja sitten saa hengähtää.
Joulukin alkaa pikkuhiljaa lähentyä, joten uutta energiaa ja puhtia saa ainakin siitä, että on jotain mitä odottaa. Kunhan vaan ei stressaa liikaa, niin hyvä sitten.

Stressistä puheen ollen, olen löytänyt aikuisten värityskirjasta  mukavan ajanvietto- ja stressinhallintakeinon. Jos et ole kokeillut, niin suosittelen edes kokeilemaan (:
Saattaa kuulostaa vähän hassulta, mutta niin se vain on, että värittelemällä mitä erinäisimpiä kuvioita ja koukeroita, ajantaju hukkuu  hyvinkin helposti ja uppoutuu hyvinkin äkkiä värittelyn maailmaan (:

Koska aikaakin löytyy taas enemmän, niin pyrin ”ryhtiliikkeeni” myötä myös olemaan paljon aktiivisempi täällä, joten pitäkää silmänne auki (:
Ja jos jotakin kiinnostaa, niin toisesta blogistani löytää vähän matskua reissusta Helsingin Kiasmaan ja muuta kivaa siihen liityen!

Näkyillään taas, siihen asti se on moido!

 

Syksyä kohti

Heippa! (:

Koulut on taas lähtenyt mukavasti käyntiin ja arkirytmi on palannut osaksi elämää. Uusi lukuvuosi on jälleen edessä uusine haasteineen, mutta niistä on aiemminkin selvitty. Olen ollut TAAS jälleen kerran hieman kiireinen, mutta nyt, kun kaikki koulun alkajaishommat on saatu käsiteltyä, on taas hieman enemmän aikaa, vaikka ylimääräistä aikaa ei sinänsä ole liemmin tuhlattavaksi. Mutta nyt uusia kujeita muutaman viikon takaa (:

Muutama viikko sitten koulut tosiaan alkoi ja oli pitkän ajan jälkeen mukava nähdä ihmisiä, joita ei kerennyt lomalla näkemään. Kaikki on alkanut ihan kivasti ja uuden kouluvuoden alun myötä on myös tullut lisää motivaatio opiskella ja toivon, että sama tahti säilyisi (:

Kaikkea on jo kerennyt tapahtua melkein kolmen viikon aikana ja tuntuu siltä, ettei lomaa olisi ollutkaan, mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös lomat.
Samassa kun lukuvuosi vaihtui olen alkanut kiinnostua erilaisista ja uusista asioista; haluaisin kokeilla muun muassa meditointia tai joogaa ( jotakin mieltä rauhoittavaa ja samalla rentouttavaa), olen myös kiinnostunut enemmän psykologisista aiheista ja haluan perehtyä niihin paremmin. Siinä oli muutama esimerkki. On aika hyvä fiilis, jos löytää jotakin uuttta, mikä vaikuttaa itseä kiinnostavalta, joten eikun kaikki vain kokeilemaan!!(:

Samalla tätä kirjoittaessani päätin tehdä toiseenkin blogiini kirjoituksen, joten, jos ajatus paremmasta yhteisestä maailmasta kiinnostaa niin linkistä löytyy aiheeseen liittyvä kirjoitus  http://justmythoughtsabouttheworld.omablogi.fi/myos-sina-voit-vaikuttaa/

Juuri nyt en keksi oikein mittän muuta, mutta luulen, että uusi ajatus on jo valmiina, joten tekstiä on siis tiedossa! (:

Siihen asti heissan ja hyvää loppu viikkoa (:

 

Matkailu avartaa

Heissulivei!

Tällä kertaa en kirjoitakaan kotoa käsin vaan olen reissun päällä (:
Vaikkakin ihan vaan kotimaan matkailun parissa ollaan, niin uusia juttuja tulee mieleen hieman erilailla kuin yleensä.
Tällä kertaa ei tule mitään super diippiä tavaraa, vaan vähän köykäisempiä juttuja, joten eiköhän mennä (:

Matkalla tulee aina ihan hirvittävän paljon kaikkia uusia nähtävyyksiä tai muita tapahtumia, joita ei normaalissa arkielämässä tule vastaan. Jotkut asiat saattaa vaikuttakin ihan erilaisilta kun menee jonnekin muualle ja näkee muutakin, kuin tutun ja turvallisen huoneen tai oman takapihan. Oikeastaan, on hirmu tärkeää, että osaa ottaa sen pienenkin irtioton arjesta. Joillekin se on rauhaisa mökki järven rannalla, toisille extempore automatka ja toisille ihan vaan rauhallinen ilta ilman mitään kiireitä suosikki elokuvansa parissa.

Itse olen alkanut pitää merestä. Meren läheisyys saa ajatukset tuulettumaan ja antaa samalla hieman avarakatseisuutta asioihin, jotka tuntuvat käsittämättömiltä. Merta katsellessa tulee tunne, että on pieni ihminen suuressa maailmassa ja asioiden suhteellisuus muuttuu. Näin myös itselle tulee mieli paremmaksi.

Tällä erää ei muita ajatuksia. Oikein hyvää viikonlopun jatkoa ja alkavaa viikkoa itse kullekin. Ohessa vielä kuva merimaisemasta! (:

Moikkelis!

Ei ole taas kuulunut mitään pitkään aikaan, mutta olen ollut lomailemassa. Täällä olen jälleen uusia ideioita ja ajatuksia mukanani. Ihan hirvittävästi tapahtunut kaikkia asioita ja ajatukisa kulkenut jos mihinkänkin suuntaan. Samalla ne ovat tuulettunneet ja olen valmis kohtaamaan uusia haasteita ja seikkailuja.

Mutta nyt tämän hetkisen ajatuksen syövereihin.
Mennäänpä ensin hieman asian vierestä…
Havahduin yhtenä hetkenä siihen, että kun jotain tulee elämässä eteen niin se saattaa olla hetkessä ohi tai sitten se on tullut tänne jäädäkseen.
Useimmiten ainakin itselle tulee tunne, että hetkinen, onko tämä oikeasti todellista vai näenkö vain unta. Etenkin ”pahojen” asioiden kohdalla toivomme, että se olisi vain unta, joka loppuu aikanaan. Saattaahan se loppuakin, kaikki loppuu aikanaan. Sekä hyvä, että paha. Toiset asiat jää mieleen ja sisimpäämme paremmin ja isomman jäljen jättäen.
Ne saattavat myös tuntua pahemmilta. Riippuen tietysti asiasta.
Ja nyt varsinaiseen asiaan….

Kaikista pahimmalta tuntuu, kun joku, joka on luvannut kuunnella aina kaikki huolesi ja pysyä rinnallasi, vaikka mitä kävisi. En tarkoita nyt poika- tai tyttöystäviä, vaan  yksinkertaistettuna hyvää ystävää. Ystävää, joka on omalta taholtaan vain lähtenyt pois, ilman, että hän ei ehkä itse sitä vielä tiedosta.  Päivittäiset keskustelut, joilla ei ehkä ole suurta potenttiaalista syvällistä merkitystä, vaan puheenaiheina on voinut olla ihan turhanpäiväiset asiat, joista puhuminen ei muuta maailmaa tai muuta sellaista, mutta silti niiden merkitys voi olla suuri.
Kun kadottaa sen jonkun, joka on ollut ennen täällä antaen ymmärrystä ja sydämen, joka kuuntelee, kadottaa samalla myös itsensä… Ehkä syvällekin, ehkä pohjalle, kuka tietää..
Mutta silti kaikki muuttuu, eikä asiat ole ennallaan…

Tällaista tänään…
Hieman synkissäkin tunnelmissa toivotan kaikille hyvää tiistaita ja mukavaa viikon jatkoa!
Näkyillään taas (:

Sateinen keskiviikko

Heiii!! 🙂
On taas kulunut aikas monta viikkoa ja meikäläistä ei ole näkynyt. Nyt olen taas täällä ja haluan jakaa jotakin Teille.
Olen lukenut tässä erästä kirjaa ja idea syntyi sen pohjalta, joten eiköhän mennä.

Joskus saatamme jäädä miettimään, että jokin yksittäinen tai useampi asia riepoo ja riipii meitä suunnattomasti tai arjen pienet ilot ja hyvät teot tuntuvat suoranaisesti turhilta… Saatamme kokea jotkin asiat mitättömiksi, mutta onko se tosiassa oikeasti näin? Luulen, että ei. Emme jaksa tarkastella asiaa hieman erilaisestakin näkökulmasta. Emme ehkä aina muista niitä totisimpiakin ja välillä jopa karujakin faktoja..
Oletteko koskaan ajatellut, että sitä mitä meillä on, niin ei välttämättä ole jollakin toisella.

Toinen asia, mikä jää joskus mietityttämään, on teot. Sekä hyvät että huonot Ja kyllä, voin allekirjoittaa tämän itsekin, ainakin silloin tällöin. Kaikista kamalin tilanne on se, jos jää jälkikäteen miettimään, että entä JOS olisin tehnyt niin ja näin, niin olisiko seuraumus ollut erilainen ja mitä sen jälkeen olisi  tapahtunut.
Itse havahduin tähän ajatukseen ja todellisuuten noin puoli vuotta sitten, kun omassa lähipiirissäni tapahtui traumaattinen kokemus, joka muuttaa lopun elämän ja kulkee mukana aina ja ikuisesti.. Vasta siinä vaiheessa havahtuu siihen, että kaikki on lopulta niin pientä ja haurasta tässä suuressa maailmassa. Samalla silmät avautuvat ja tajuaa asioiden todellisen merkityksen ja sen mikä on oikeasti tärkeää ja arvokasta.

Jos tämän jotenkin voi sanoa lyhyesti, niin ainoa asia, minkä haluaisin muidenkin ymmärtävän, on se, että eläkää hetkessä ja nauttikaa siitä, mitä teillä on. Jos on jotakin, mitä haluatte jollekin sanoa, niin sanokaa se älkääkä epäröikö toimia, jos se näyttää mielestänne oikealta tieltä kulkea eteenpäin.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin tältä erää. Luultavasti alan kirjoittaa toistakin blogia täällä, joka koskee enemmän yhteiskuntaan ja maailmaan liittyviä ongelmakohtia, mutta tiedätte kuitenkin, mistä minut voi löytää.
Lopuksi vielä mietintämyssyksi kuva!:) Ja hyvää vappua!

 

 

 

Tiistain syvällisyyksiä

Heippa!
On taas vierähätnyt tovi enkä ole pahemmin kirjoitellut. Osa syynä on se, että olen ollut pitkään pedin pohjalla kovan flunssan takia, mutta nyt olen kuitenkin takaisin täällä.
Mietin päivällä mistä kirjoittaisin, kunnes yht’ äkkiä sain omasta mielestäni loistavan idean mistä voisin kirjoittaa. Joten eiköhän siis mennä asiaan..

Aivan yleisellä tasolla aloin miettimään ajatuksen keksittyäni, että kumpi on loppupeleissä hienompi ja kauniimpi asia; syvä rakkaus toista kohtaan vai ystävyyssuhde, mikä pitää sisällään toisenlaisen rakkauden ulottuvuuden? Olen pohtinut tätä jo jonkin aikaa ja nyt se vasta ikään kuin valmistui päässäni yhdeksi isoksi kokonaisuudeksi.
Itse olen tulossa vahvasti siihen lopputulokseen, että ainakin nyt luulen ”sielunkumppanuuden” sisältävän rakkauden olevan suloisempaa  ja omalla tavallaan jopa kauniimpaa. On totta kai hyvin mahdollista, että ”soulmate” on niin läheinen, että ystävyyssuhteesta saattaa myöhemmin muodostua jotakin isompaakin.

On kuitenkin hienoa, kun lähellä on ihminen, joka mahdollisesti ymmärtää jopa ilman sanallista viestintää ajatuksesi. Siihen kuitenkin saattaa tarvita pitkän tuntemisen toisesta ihmisestä, mutta tiedän, että on mahdollista tuntea niin kuin olisi tuntenut toisen jo monia vuosia vaikka olisit tuntenut toisen vasta hyvin lyhyen ajan. On myös ihana ajatella, että joku muu ajattelee asioista samoilla tavoilla ja ”telepaattinen yhteys” sekä henkilökemiat kohtaavat. Toisista saattaa tuntua siltä, kuin olisi toisen kanssa sisaruksia, vaikkei biologisesti olisi edes lähelläkään sitä. Se on hieno ja kaunis asia, ei voi muuta sanoa.

Tällaisia juttuja tänään, meni vähän syvälliseksi, mutta näitä tulee aina välillä ja hyvä niinkin. Hyvää viikon jatkoa kaikille! 🙂

I have a right…

Heissan!
Näin on taas viikko taas vierähtänyt…
Mun viikko ei ihan mennyt niinkuin olin suunnitellu, mutta tästä opimme taas..
Tuntuu taas jälleen kerran, että pikakelaus nappia olis painettu pohjassa maanantaista tähän päivään asti.
Suoraan sanottuna, aikas tyhjentävä viikko takana, mutta tulipa taas koettua tämäkin.
Aiemmin puhuin siitä, että tunteet ja järki kävi tiukkaa taistoa.. Enää en rehellisesti sanottuna todellakaan tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu.. Miljoona kysymystä, edelleen, pörrää päässä vailla vastausta..
Olen silti ymmälläni, vailla selitystä ja surullinen siitä, miten haurasta kaikki oikeastaan onkaan.
Olen hämilläni siitä, että ihmisen käytös ja toiminta toista kohtaan muuttuu hetkessä. Kaikki se, mitä on ollut tai tapahtunut, on pyyhkiytynyt tuulen lailla pois, eikä siitä ihmisestä, joka hän ollut sinulle jonkin aikaa, ei ole enää tietoakaan…
Kysymykseni on, voiko kaiken sen, mitä on tapahtunut, niin vain sivuuttaa ja olla niinkuin mitään ei olisi… Saatan olla typerä, mutta samalla neuvoton ja hukassa…
Tältä erää hyvää viikonloppua ja adios!

 

Ollakko vai eikö olla…

Heissulivei!
Tyhjentävä viikonloppu, ei voi muuta sanoa.
Aika on mennyt toisaalta liian nopeasti, mutta joidenkin asioiden puitteissa aivan liian hitaasti.
En ole päässyt puusta pitkään asian suhteen, joka minua on nyt kaivellut jo jonkin aikaa. Sen sijaan olen miettinyt juttuja, vailla päämäärää, ja se alkaa tuskastuttaa hieman.. Onko tämä sittenkin mahdollisuus vai onko se koitumassa ikäväksi kompastuskiveksi ja esteeksi jonnekin..? Kuka tietää..
Käykö teille ikinä niin, että odotatte, että se joku laittaisi teille viestiä tai tms.? Oletteko sitä mieltä, että toisen osapuolen pitäisi tehdä aloite vai teettekö sen itse? Onko sillä ylipäätään teille mitään merkitystä? Olisi kiva kuulla teidän muiden ajatuksia ja mielipiteitä tähän asiaan. 🙂

Olen niin kahden vaiheilla, toisaalta en haluaisi olla kertomatta, mutta jossain tuolla on se suuri mörkö, joka yrittää väkisin pelotella minua ja ottaa yliotetta ajatuksistani. Järki ja tunteet käyvät edelleen kahnausta erinäisten taisteluvälineiden kera.. Kumpi on teidän mielestänne tärkeämpää tällaisissa tilanteissa..?
Olen rajapyykillä, enkä tiedä, minkä suunnan valitsen. Minulle muiden mielipiteet eivät ole ratkaiseva tekijä, vaan ne ovat ikään kuin työkalu, jolla saatan saada avattua uusi ovia asioihin..
Jos Teillä, on jotakin, mistä olisi apua, neuvoja tai vinkkejä, niin kuuntelen mielelläni. Kommentit ovat muutenkin tervetulleita ja vastaan niihin tietysti, jos sellaisia tulee!:)
Hyvää alkavaa viikkoa 🙂
truth is...

Mietintää, taas…

Hellouu
Tämän päivän teksti menee pitkälti samaan kategoriaan, kuin eilen..

Järki ja tunteet käyvät sisälläni järkyttävää kaksinkamppailua… Mitä jos, entäpä sitten kun, jospa, ja niin edelleen ovat ajatuksieni suurimmat päälausahdukset… En tiedä, mitä tapahtuu ja mitä on tapahtumassa, sillä tuntuu siltä, kuin olisin putoamassa todella lujaa.. Mitä jos minua ei oteta kiinni ja rikkoudun palasiksi taas.. Pelon ja rakkauden sekoelma on tällä hetkellä ajamassa minua hulluuteen.. Tuntuu kuin olisin pakahtumassa, mutta mitäpä sitten, jos en saakaan takaisin sitä, mitä minä annan suurella sydämellä..? Entä, jospa kaikki on sen varassa johon ei voi itse vaikuttaa? Entäpä, jos kaikki on kohta siinä tilanteessa, että kerään itseäni kokoon pala palalta…? Nämä kysymykset ovat isoja tällaisissa tilanteissa ja ne ovat ottamassa yliotetta minusta tällä hetkellä..
Suoraan sanottuna olen täysin peukalo keskellä kämmentä.. En tiedä, mitä pitäisi tehdä.. Pitäisikö vain yrittää tukahduttaa kaikki tämä kaunis, jota tunnen? Unohtaa se, mistä kaikki tämä alkoi? Yrittää vai antaa vain olla?
Olen neuvoton, epätoivoinen, omalla tavallaan onnellinen, sekava ja tunteiden ryöpyttämä..

Tiedättekö sen tunteen, kun istut vain yksin ja käyt kelauksella läpi asioita. Haluaisitte kertoa jollekin, mutta ette uskalla, sillä pelkäätte tulla torjutuksi tai pelkäätte tulla rikotuksi…

.This is just the thruth

Miksi…

Heissan…
Nyt tulee aika diippiä tavaraa, mutta en voi jättää purkamatta tätä johonkin tai jollekin….

Tiedättekö sen tunteen, kun on täysillä mukana tekemässä jotain suurella sydämellä… Sitten sä teet sen niin isosti ja sun koko sydämellä ja sä tykkäät siitä niin paljon, että sitä ei voi sanoin kuvailla.. Sitten se kaikki vaan yht’ äkkiä vaan loppuu ja kaikki tuntuu niin oudolta.. Tuntuu kun kaikki seinät kaatuis kerralla päälle.
Jos sä rakastat sitä, mitä sä teet ja sit se loppuu just kun kaikki on vasta alussa, niin se tuntuu tosi turhauttavalta ja raskaalta….
Jos siihen mitä sä teet, liittyy joku henkilö ja se on ollu mukana siinä, mitä sä teet tai oot tehny , kun se on ollu paljon ja lähellä koko ajan, niin se on kamala tunne…
Sä vaan alat miettiin kaikkia niitä hetkiä, joita sä sait kokee sen jonkun kanssa, mutta sitten taas jos sä ajattelet sitä ja niitä tosi hyviä, kivoja tai ihania hetkiä sen ihmisen kanssa niin se saattaa vaan pahentaa ja mieli ei oo sen parempi…  I hate this feeling…

i  really need you..

i really need you..

It’s always worse than it seems

Heissuli vei..
Aloin tässä miettimään, että kuinka jokin tai jotkin asiat voivat vaikuttaa niin suurella skaalalla moneen asiaan ihmiselämässä..

Elämässä joutuu joskus, toiset harvemmin toiset liian usein, ikävien asioiden eteen. Ovathan asiat erilaisia ja eri mittapuulla, henkilökohtaisesta ajattelusta, kokemuksista ja iästä riippuen, mutta harmia on monenlaista.. Välillä todella vaikeiden paikkojen edessä asioiden mittasuhteet ja tärkeysjärjestys palautuu hyvin mieleen, jos jotakin ikävää sattuu. Silloin hajonnut auto, rikkinäinen kännykkä ja muut materaaliset asiat ovat pientä tällaisten asioiden rinnalla.

Asiat ovat tietenkin suhteellisia, mutta huonona hetkenä kaikki asiat saattavat paisua päässä mielettömän kokoisiksi. Pahimmassa tapauksessa vaara lumipallo efektistä on suuri…
Yksin pohtiminen saattaa pahentaa asioita, mutta joissain tapauksissa siitä saattaa olla apua, mutta on hyvä muistaa, että ei saa mietiskellä asioita liikaa yksin, vaan puhua ystävien tai perheenjäsenien kanssa yleensä se auttaa.

Tällaisia ajatuksia tänään.
Hyvää loppuviikkoa ja viikonloppua, ja niille joilla on ensi viikko lomaa niin toivotan oikein hyvää hiihtolomaa!:)

 

Hyvä päivä!:)

Heips!:)
Alotin tänään mun blogin pitämisen ja musta tuntu, että tää oli just hyvä päivä alottaa tää homma:) Siis tänään on ollu ihan super hyvä päivä ja ollu tosi kivaa!:)

Aluks voisin kertoo itestäni vähän jotain:)
Oon siis 16, parin kuukauden päästä 17.  Oon lukion ekalla luokalla. Harrastan nuorisoteatteria ja futista:) Tykkään ihan tosi paljon eläimistä ja musiikin kuuntelu on ihan tosi tärkee juttu mun päivässä:)
Oon sosiaalinen ja tykkään tutustuu uusiin ihmisiin ja oon aika positiivinen lähes poikkeuksetta:)

Alotin blogaamisen sen takia, että haluun jakaa mu ajatuksii ja mielipiteitä ihmisten kans ja saada lisää ideoita ja musta tuntuu että täst tulee hyvä jttu kuhan vaan saan tän homman niin sanotusti pyöriin:)

tältä erää hej på dig 🙂